Uutiskatsaus

Iltapäivää. Muistin juuri, etten ole linkittänyt tänne vuolasta uutistuotantoani pitkään aikaan. Eli jos kiinnostaa, niin tällaisia asioita olen viime aikoina ajatellut:

• Eteläisen Afrikan suurin pato Mosambikin omistukseen
• Ensimmäinen EPA on täällä
• EPA jakoi eteläisen Afrikan kahtia
• Namibia taipui EPAan paineen alla
• Robert Mugabe jatkaa Zimbabwen johdossa

Kahvilassa

”Minulla on tyttöystävä”, Erik sanoi. Pyyhkäisi vähän hikeä, siemaisi soodavettä piskuisesta mustasta tölkistä, ja jatkoi, ”Hän on kahdeksannella, mutta osaa hädin tuskin lukea.”

Yritin miettiä minkä ikäinen tyttö mahtaisi olla. Ehkä parinkymmenen – täällä edetään koulussa kun voidaan. Erik itse oli ehkä... vajaan kuudenkymmenen. Juoppo kirjanpitäjä, joka neuvoi eri norjalaisia kehitysprojekteja taloudenpidossa.

”Hän saattaisi ottaa tämän savukerasian ja tavata hartaasti. S-A-F-A... ja kun hän pitkän yrittämisen jälkeen julistaisi ”Safari!”, hän katsoisi sinua silmiin ja hymyilisi ylpeästi. Niin kuin seitsenvuotias.”

Erik yritti matkia pienen koulutytön innostusta. Se oli väärin niin monella tapaa etten osannut laskea.

”Pari päivää sitten hän pyysi rahaa. 250 Meticalia, koska muuten ei pääsisi luokaltaan. Rahalla pääsee nimittäin sellaiseen kokeeseen, missä opettaja kirjoittaa liitutaululle tehtävien lisäksi myös vastaukset. Niinpä hän ei osaa mitään. On aina päässyt luokaltaan lahjomalla. Ja arvaa miksi hän haluaa isona? Asianajajaksi!”

Nauroimme liian kovaa. Lähetyssaarnaajat vilkaisivat paheksuvasti.

”No ei sentään lääkäriksi”, sanoin ja pyyhin silmiäni.

”Me nauramme, mutta oikeasti se on surullista. Eikä se ole vain täällä, vaan koko Afrikassa. Minulla on vaimo. Hän on nigerialainen, ja aivan samanlainen.”

Kirjakauppaan mars

No niin. Näköjään on WSOY kirjoittanut promotekstit kevään uutuuksista. Meikäläisen parin viime vuoden projekti "Köyhyyden ammattilainen" on nyt tilattavissa Bookplussasta.

Sellaisen testin

”Minä pyysin kanssa sellaisen testin kerran”, naapuri sanoi. Silmät punoittivat jo, tämä oli se hetki kun alettiin puhua totuutta, hetkeksi.

Kun menin hakemaan sitä, istuin klinikan vastapäiselle jalkakäytävälle. Poltin puoli askia tupakkaa, kädet täristen. Päätin, että on se perkele haettava. Eihän sitä sitten ole pakko lukea. Täällä testitulokset saa kirjekuoressa, voi mennä vaikka kotiin lukemaan.

Menin sisään, sanoin nimeni.

”Ai te olette herra Dias”, hoitaja sanoi, ikään kuin olisi odottanut minua. Tiesin olevani kusessa.

Otin kuoren ja menin ulos. Laitoin kirjeen asfaltille, istuin samaan paikkaan. Riisuin kenkäni ja poltin loput tupakat.

Katselin kirjettä. Vittujen vittu.

Taittelin sen, laitoin oikeaan kenkään, ja kengät jalkaan. Ja lähdin vanhan tyttöystävän kanssa baariin.

Dokattiin ja puhuttiin paskaa. Jossain vaiheessa puhe kääntyi tautiin. Hänkin oli tehnyt testin, se oli ollut negatiivinen.

”Hyvä sinulle”, sanoin. Mutten sanonut omasta testistäni mitään. Perkele että olinkin mennyt tekemään sen.

Kotona, jo aikamoisessa humalassa, otin vielä viskin ja mietin. Onhan niitä antiretroviraaleja, ei se enää ole kuolemantuomio. Päätin avata kuoren. Koitin katsoa sitä ensin valoa vasten, mutten nähnyt mitään. Se oli jo kulmasta revennyt ja nuhjuinen. Revin sen auki, ja luin. Vittu, negatiivinen.

Laitoin paperin pöydälle, viskilasin sen päälle, ja menin nukkumaan.

Aamulla sisko, jonka luona olin kylässä, kysyi mikä se paperi oli.

”Etkö tiedä mikä paperi se on?” kysyin.

”Tietysti tiedän.”

”No, se se on.”

”On sulla rohkeutta. Tulet kaupunkiin – yksin. Ja menet tekemään sen testin – yksin”, sisko päivitteli. ”On sinulla rohkeutta.”

Blokkasin kolumnistin

Ensi vuonna on sitten Kepan sivuilla 4 hienoa kolumnia. Binyavanga Wainaina suostui siihen, että saadaan käyttää sen olemassa olevia tekstejä.

Tsekatkaa sarkastinen essee siitä, kuinka Afrikasta pitää kirjoittaa.

Kepa.fi: Puoluejohtajan kissa söi kaviaaria leipäjonojen aikaan

PEMBA -- "Syökööt leivoksia", tuhahti kissa kun toimittaja ihmetteli että onkos se nyt oikein että kotieläin vetelee herkkuja napaan kun kansa jonottaa yön yli leipää.

Lisää Kepan puolella

Kreivi: hanki ne numerot

Kreivi istui sohvalle ja suki partaansa. Hän oli näyttävä mies: reilusti yli kahden metrin ja langanlaiha.

”Mitä puuhaat?” hän aloitti.

”En ihmeitä. Tulin töistä, menen kohta pariksi tunniksi salille, sitten ehkä Campismoon oluelle.” Leirintäalueen turistibaari oli piskuisen kaupungin ainoa. Baari, siis.

”Onko sinulla Davidin numeroa?” Kreivi sanoi. ”Aga Khanin Davidin. Ja jos on, voimmeko soittaa hänelle?” hän jatkoi, ja naurahti. ”Unohdin puhelimen tukikohtaan.”

”Sori Kreivi, ei ole tässä”, sanoin. Hän siristi silmiään kuullessaan lempinimen. Kreivi inhosi nimeään virallisesti, mutta oikeasti se vähän hiveli häntä. Hän oli itse asiassa saksalainen herttua, mutta Kreivi kuulosti monien mielestä paremmalta. Mosambikiin hän oli ajautunut vuosikymmen sitten, suojelemaan jalopuita suvun rahoilla.

”Mutta yleensä perjantaisin Aga Khanin tytöt käyvät salilla kanssa. Voin kysyä niiltä, ikävä kyllä mulla ei ole niidenkään numeroita”, vastasin.

”Ahaa, Aga Jhanin tytöt käyvät salilla”, Kreivi nauroi. ”Siksi siis sinäkin.” Kreivi puhui niin virheetöntä englantia, että useimmat luulivat häntä britiksi.

”Luet minua kuin avointa kirjaa.”

”Muttet vielä ole saanut numeroita? No, onhan sinulla aikaa.”

”Niinpä.”

”Kuinka vanha olet?”

”31.”

”Hanki ne numerot. On parempi, että hankit ne numerot pian”, Kreivi sanoi ja naurahti. ”Vaikka mitä sinä minua kuuntelemaan. Minä olen neljäkymmentäkaksi, eikä minulla ole yhtään numeroa.”

Kuplan kaikkivoipaisuus ja yksinäisyys

Ekspatin elämää leimaavat samaan aikaan tunteet kaikkivoipaisuudesta ja yksinäisyydestä. Kaikkivoipaisuus saa nuoren tanskalaisnaisen radiota kuunnellessaan ajattelemaan, että hänpä kirjoittaa Jamie Cullumille ja pyytää tätä Pemban pikkukaupungin kalaravintolaan keikalle. Kun on jonkin aikaa tottunut siihen, että mitä tahansa voi saada, niin sortuu ajattelemaan, että kaikki on vain käden kurotuksen päässä.

Cullumilla on naistenlehtien mukaan brasilialainen tyttöystävä (ja miksei olisi?), joten hän varmaan on kiinnostunut kehitysmaista. Maputossa Britannian lähettiläs flirttaili sen verran mukavasti, että kyllä hän varmaan maksaisi keikan. Yksi puhelu, yksi sähköposti.

Yksinäisyys taas saa ruotsalaisvapaaehtoisen lähettelemään monia tekstiviestejä hiljattain tapaamalleen suomalaismiehelle, vain siksi että tämä sattui olemaan uusi. Ei hän varmaan kotona olisi miestä edes huomannut, mutta täällä hän oli uusi ihminen, kaupungissa jossa ei edes asu. Mutta silti joku, jolle puhua, vaikka edes yhden illan.

Ilha de Moçambique

Ilma pysähtyy, kun meri on alhaalla. Ihan kuin taivas olisi hengittänyt sisään, ja pidätti nyt hengitystään hetken, ennen kuin puhaltaisi taas tuulena itsensä nousevan vuoroveden ylle. Silloin, hetken aikaa, hiki nousee käsivarsille pieniksi pisaroiksi, ja tuulettimien hento kahina kuuluu sisältä terassille kutsuvana.

Musta palvelija kaataa vettä termoskannuun. Se kumisee; äänestä tietää että vesi kiehuu vieläkin. Ilmassa on niin paljon valoa, että se hämärtää maiseman. Kuin harso, valkoinen hyttysverkko.

Kepa.fi: Etelä-Afrikan johtoon tunkua

Kirjoitin - vaihteeksi - uutisen:

http://www.kepa.fi/uutiset/6093

kepa.fi: Yksi tyranni on taas poissa

PEMBA -- Rhodesian entinen valtionpäämies Ian Smith kuoli Etelä-Afrikassa 88-vuotiaana. Zimbabwen nykyhallitus ei sure entisen apartheid-miehen poismenoa. Päiväkirjailija uumoilee, että Mugaben muistokirjoitus tulee kuitenkin olemaan samanlainen.

Koko teksti Kepan puolella.

kepa.fi: strumffataan strumffia

Sainpas vihdoin tehtyä tämän smurffitekstin. Kohta siellä joku lukija käy nurisemaan siitä, kuinka pitäisi kirjoittaa oikeista asioista.

Kepa.fi: Uutisia

Tuli kirjoitettua juttuja:

Mosambikin maaseudulla lobbarit ovat harvassa

V**tuakos sitä valtiolla (tähdet ei oo mun)

Minimipalkka kiistakapulana Mosambikissa

kepa.fi: ryysyläisten valtakunta

Yhden kuvan ympärille kyhätty tekstinpätkä Kepan puolella.

Päivitystahti on vähän hidas, kun vapaa-aika menee nykyään oman kirjan editoinnissa, ja tämä oman elämän virtuaalinen päivitys lipuu tuonne naamakirjaan ikään kuin vahingossa. Pahoittelen.

Zournalismia x 4

Päivää.

Tuli kirjoitettua taas pari juttua Kepan medioihin. Tällä kertaa aika kauppapainotteista. Aika kauan sitten nää ekat. Eli: yhteisartikkeli Kipan kanssa Sambian lehmistä, kolumni kaupasta ja avusta sekä nettijuttu siitä, kuinka Afrikan järjestöt vastustavat vapaakauppaa Euroopan kanssa.

Ja vielä osallistuin tällaiseen kollaasijuttuun, jossa haastateltiin opettajia ympäri maailman. Kumppani kannattaa kyllä lukee paperilta, jos siihen on mahdollisuus. Kuvat on usein kivoja ja Suvi tekee muutenkin hyvää jälkeä.

Kolme dialogia

Soitin Lissabonista vielä kerran ystävälleni El Poetalle. Matka takaisin kohti mustaa mannerta alkaisi seuraavana päivänä, melkein kahden vuoden tauon jälkeen. Runoilija voisi lausua minulle jotain surullisia säkeitä.

Puhelu oli tavallista pidempi.

"No, millä fiiliksillä", hän kysyi jutustelun lomaan.
"Emmä tiiä", sanoin. "Oli toisaalta aika surullista lähteä tuolta koululta. Toinen opettajista meinasi itkua vääntää."
"Kui?"
"Oltiin kuitenkin joka päivä kahdestaan aika paljon. Oikein mainio tyyppi – liberaali, kirjallisuuden harrastaja, Afrikan-tuntija. Sydän paikallaan, ja kaikki muutkin ruumiinosat. Kai mä vähän ihastuin siihen, tavalaan."
"Tota elämäntapaa mun on aika hankala... tai siis ymmärrän ja hyväksyn, mutta sen hyvät ja huonot puolet..."
"Niinpä", sanoin. Kurkkua taas vähän kuristi.

***

Pieni kuvaruutu välkkyy. Niin kuin lähes aina, toivon ettei lentokoneen äänen- ja kuvantoisto kerro mitään siitä, kuinka hyvin koneen muita laitteita huolletaan ja uusitaan. On jo myöhäinen yö, ainakin minun kelloni mukaan. Ulkona aurinko polttaa pilviin reikiä, mutta kaikki pikkuikkunat ovat kiinni ja on pimeää. South Africanin henkilökunta toivoo, että päivälennolla nukutaan.

Otan kuulokkeet pois korvilta, kun iso, neljissäkymmenissä oleva purseri kävelee hitaasti kohti penkkiäni.

Hän pysähtyy, hymyilee.

Ilmassa haisee partavesi, suussa kimaltelevat kaksi kultaista etuhammasta.

"Hei", hän sanoo hunajaisen makealla äänellä.

"Hei", vastaan. Miehen hymy on kiusallisen mairea, mutta puhun silti ystävällisesti, sillä janoan lisää punaviiniä.

"Mitä vaimosi sanoo siitä, että matkustat täällä meren päällä yksin?" hän kysyy ja nojaa ison, ihraisen vatsansa lähemmäs. Vai sen, mikä vatsan alle on kadonnut jo vuosia sitten?

Niinpä tietysti. Korjaan asentoa, nojaan taaksepäin.

"Vaimoni? Ei hän valita. Odottaa Maputossa", valehtelen.

"Minä en voi koskaan olla naimisissa", hän sanoo hymyn lävitse. Näyttää siltä, että irstas hymy on tullut jäädäkseen näille kasvoille. "Minä en pidä naisista."

"Jahas. Minä pidän", vastaan.

"Hmm", hän hyrisee, koskettaa olkapäätäni ja jatkaa matkaa.

Pärjään ilmankin viiniä.

***

Herään Managuassa, Nicaraguassa, ja laitan puhelimen päälle. Se piippaa välittömästi, saapuu Suomesta joskus yön aikana lähetetty tekstiviesti.

"Olemme valmiit ottamaan kirjasi jo kevään ohjelmistoon. Lähetän sulle myös sähköpostia. Tämä on tarjous sopimuksesta ja yhteyspyyntö."

Jee.

Päivitys

No eihän tuosta olekaan kuin kaksi viikkoa, vikasta päivityksestä. Sillä välin olen koettanut ajaa (ajatuttaa) lepakkokoloniaa talon ullakolta, ostanut 200 bambunrunkoa ja kaksi lavallista ruohoa (sellaista, joka menee katolle, ei tupakkaan), kokenut (taas) yhden ruokamyrkytyksen ja matkustanut Maputoon.

Haastattelin myös paria opettajaa Kumppani-lehteä varten ja kirjoitin pienehkön repparin Mosambiki vanhuksista Kehitys-lehteen. Linkkejä sitten kun embargo on ohi.

Huomenna lähden kohti Nicaraguaa, palaan parin viikon päästä, toivottavasti tarinoiden kera. Kirjan kustantajista ei vielä ole kuulunut mitään – lupasivat lomien jälkeen palata asiaan. Até logo.

Kepa.fi: talousuutisia

Olen koettanut syventää tuntemustani Kepan poliittisista teemoista ja Mosambikin tilanteesta. Välillä sivutuotteina syntyy pinnallisia ja yksipuolisia uutisia, kuten tämä juttu vapaakaupasta, välillä vähän pidempiä ja parempia, kuten tämä kansainvälisten rahoituslaitosten demokraattisuudesta. Molemmat Kepan sivuilla.

Kepa.fi: Vaalit on siirretty

Työtarina Kepassa.

Kuvia kotoa

Laitoin pari kuvaa tuolta kämpiltä Flickriin. Siellä enemmänkin, tässä pari näytettä, pilviseltä päivältä...



Ruokasali ja kuisti.


Keittiö



Kuistilta näkyy merelle



Olohuone


Talo ulkoa: vihreällä katettu pääty on meitsin