Ilma pysähtyy, kun meri on alhaalla. Ihan kuin taivas olisi hengittänyt sisään, ja pidätti nyt hengitystään hetken, ennen kuin puhaltaisi taas tuulena itsensä nousevan vuoroveden ylle. Silloin, hetken aikaa, hiki nousee käsivarsille pieniksi pisaroiksi, ja tuulettimien hento kahina kuuluu sisältä terassille kutsuvana.
Musta palvelija kaataa vettä termoskannuun. Se kumisee; äänestä tietää että vesi kiehuu vieläkin. Ilmassa on niin paljon valoa, että se hämärtää maiseman. Kuin harso, valkoinen hyttysverkko.
No comments:
Post a Comment