kepa.fi: ryysyläisten valtakunta

Yhden kuvan ympärille kyhätty tekstinpätkä Kepan puolella.

Päivitystahti on vähän hidas, kun vapaa-aika menee nykyään oman kirjan editoinnissa, ja tämä oman elämän virtuaalinen päivitys lipuu tuonne naamakirjaan ikään kuin vahingossa. Pahoittelen.

Zournalismia x 4

Päivää.

Tuli kirjoitettua taas pari juttua Kepan medioihin. Tällä kertaa aika kauppapainotteista. Aika kauan sitten nää ekat. Eli: yhteisartikkeli Kipan kanssa Sambian lehmistä, kolumni kaupasta ja avusta sekä nettijuttu siitä, kuinka Afrikan järjestöt vastustavat vapaakauppaa Euroopan kanssa.

Ja vielä osallistuin tällaiseen kollaasijuttuun, jossa haastateltiin opettajia ympäri maailman. Kumppani kannattaa kyllä lukee paperilta, jos siihen on mahdollisuus. Kuvat on usein kivoja ja Suvi tekee muutenkin hyvää jälkeä.

Kolme dialogia

Soitin Lissabonista vielä kerran ystävälleni El Poetalle. Matka takaisin kohti mustaa mannerta alkaisi seuraavana päivänä, melkein kahden vuoden tauon jälkeen. Runoilija voisi lausua minulle jotain surullisia säkeitä.

Puhelu oli tavallista pidempi.

"No, millä fiiliksillä", hän kysyi jutustelun lomaan.
"Emmä tiiä", sanoin. "Oli toisaalta aika surullista lähteä tuolta koululta. Toinen opettajista meinasi itkua vääntää."
"Kui?"
"Oltiin kuitenkin joka päivä kahdestaan aika paljon. Oikein mainio tyyppi – liberaali, kirjallisuuden harrastaja, Afrikan-tuntija. Sydän paikallaan, ja kaikki muutkin ruumiinosat. Kai mä vähän ihastuin siihen, tavalaan."
"Tota elämäntapaa mun on aika hankala... tai siis ymmärrän ja hyväksyn, mutta sen hyvät ja huonot puolet..."
"Niinpä", sanoin. Kurkkua taas vähän kuristi.

***

Pieni kuvaruutu välkkyy. Niin kuin lähes aina, toivon ettei lentokoneen äänen- ja kuvantoisto kerro mitään siitä, kuinka hyvin koneen muita laitteita huolletaan ja uusitaan. On jo myöhäinen yö, ainakin minun kelloni mukaan. Ulkona aurinko polttaa pilviin reikiä, mutta kaikki pikkuikkunat ovat kiinni ja on pimeää. South Africanin henkilökunta toivoo, että päivälennolla nukutaan.

Otan kuulokkeet pois korvilta, kun iso, neljissäkymmenissä oleva purseri kävelee hitaasti kohti penkkiäni.

Hän pysähtyy, hymyilee.

Ilmassa haisee partavesi, suussa kimaltelevat kaksi kultaista etuhammasta.

"Hei", hän sanoo hunajaisen makealla äänellä.

"Hei", vastaan. Miehen hymy on kiusallisen mairea, mutta puhun silti ystävällisesti, sillä janoan lisää punaviiniä.

"Mitä vaimosi sanoo siitä, että matkustat täällä meren päällä yksin?" hän kysyy ja nojaa ison, ihraisen vatsansa lähemmäs. Vai sen, mikä vatsan alle on kadonnut jo vuosia sitten?

Niinpä tietysti. Korjaan asentoa, nojaan taaksepäin.

"Vaimoni? Ei hän valita. Odottaa Maputossa", valehtelen.

"Minä en voi koskaan olla naimisissa", hän sanoo hymyn lävitse. Näyttää siltä, että irstas hymy on tullut jäädäkseen näille kasvoille. "Minä en pidä naisista."

"Jahas. Minä pidän", vastaan.

"Hmm", hän hyrisee, koskettaa olkapäätäni ja jatkaa matkaa.

Pärjään ilmankin viiniä.

***

Herään Managuassa, Nicaraguassa, ja laitan puhelimen päälle. Se piippaa välittömästi, saapuu Suomesta joskus yön aikana lähetetty tekstiviesti.

"Olemme valmiit ottamaan kirjasi jo kevään ohjelmistoon. Lähetän sulle myös sähköpostia. Tämä on tarjous sopimuksesta ja yhteyspyyntö."

Jee.

Päivitys

No eihän tuosta olekaan kuin kaksi viikkoa, vikasta päivityksestä. Sillä välin olen koettanut ajaa (ajatuttaa) lepakkokoloniaa talon ullakolta, ostanut 200 bambunrunkoa ja kaksi lavallista ruohoa (sellaista, joka menee katolle, ei tupakkaan), kokenut (taas) yhden ruokamyrkytyksen ja matkustanut Maputoon.

Haastattelin myös paria opettajaa Kumppani-lehteä varten ja kirjoitin pienehkön repparin Mosambiki vanhuksista Kehitys-lehteen. Linkkejä sitten kun embargo on ohi.

Huomenna lähden kohti Nicaraguaa, palaan parin viikon päästä, toivottavasti tarinoiden kera. Kirjan kustantajista ei vielä ole kuulunut mitään – lupasivat lomien jälkeen palata asiaan. Até logo.

Kepa.fi: talousuutisia

Olen koettanut syventää tuntemustani Kepan poliittisista teemoista ja Mosambikin tilanteesta. Välillä sivutuotteina syntyy pinnallisia ja yksipuolisia uutisia, kuten tämä juttu vapaakaupasta, välillä vähän pidempiä ja parempia, kuten tämä kansainvälisten rahoituslaitosten demokraattisuudesta. Molemmat Kepan sivuilla.

Kepa.fi: Vaalit on siirretty

Työtarina Kepassa.

Kuvia kotoa

Laitoin pari kuvaa tuolta kämpiltä Flickriin. Siellä enemmänkin, tässä pari näytettä, pilviseltä päivältä...



Ruokasali ja kuisti.


Keittiö



Kuistilta näkyy merelle



Olohuone


Talo ulkoa: vihreällä katettu pääty on meitsin

Kepa.fi: vaikuttamistyöstä ja vauvoista

Mies kävelee aurinkoisena päivänä joen vartta, ja huomaa yhtäkkiä, kuinka veden mukana alavirtaan lipuu pieni vauva, joka itkee sydäntä särkevästi...

Lue lisää Kepasta.

Kepa.fi: Itsenäisyyttä ja itsepäisyyttä

Noniin, puolivillainen päiväkirjailija koittaa poliittista analyysia, tuolla työpaikan sivuilla.

Kepa.fi: Kehityksen seuranta tahmaista Mosambikin maaseudulla

Piti kirjoittaa artikkelin köyhyyden seurannasta. Kun se lykkäytyi, niin kirjoitinkin blogia, ettei olis menny jo tehdyt kappaleet haaskuuseen.

Kuinka hyvää apua...

Herään veden ääneen. Tällä kertaa on kuitenkin aamu – viimeksi kun heräsin veden ääneen, olin vielä pembalaisessa hotellissa, jonka vessasta oli irronnut putki, ja lattia lainehti. Nyt tunnistan äänen: Maria Helena tiskaa.

Kotiapulainen herää kuulemma aina ennen kuin aurinko puoli viideltä nousee, ja on töissä aina ennen kuin minä herään. Päätin niellä sen, että aamulla ei saa boksereissa tallustella keittiöön kahvia laittamaan. Olkoon.

Muuten olenkin tuskaillut kuinka hyvää palveluskuntaa on lähes mahdotonta löytää. Lusakassa minulla oli töissä Nancy, nuori yksinhuoltaja, joka oli hyvin oma-aloitteinen ja teki vieläpä kohtuullisen hyvin vaatteita. Mutta Pemba on maaseutua, ja täällä asuu siis maalaisia.

Ensimmäisen viikon aikana Maria Helena ei edes uskaltanut puhua minulle. Työpaikkahaastattelussa oli mukana kaupunkilaisserkku, joka hoiti puhumisen. Kolme ensimmäistä työpäivää joka aamu käytiin uudelleen läpi se, miten hyllyt pyyhitään. Joka päivä hän sanoi pyyhkineensä, mutta siltä ei näyttänyt. Koska hän ei uskaltanut nostaa tavaroita (kuten keittokirjaa), hän pyyhki niiden ympäriltä.

Myös nukahdan veden iltaisin, jos pidän makuuhuoneen ovea auki (mitä en viikolla tee, edellä mainitusta syystä). Aallot lyövät sadan metrin päässä rantaan aika kovaa.

Tässä muutamia kuvia viikonlopulta, joka oli juhlapainotteinen.

Kepa.fi: Vaaleanpunaisista ja mustista suotimista

Pohdiskelin hetkisen filttereitä Kepan puolella, hieman synkissä tunnelmissa.

Juhannusta Krugerissa

Mene hermot siihen, että yksi lomasuunnitelma toisensa jälkeen kaatui. Päätin että kyllä tämä perkele nyt laitetaan onnistumaan. Sain lopulta perjantai-iltapäivänä varattua pari mökkiä Etelä-Afrikan hienoimman kansallispuiston, Krugerin, ulkopuolelta, ja vein ruotsalaiskundit katsomaan eläimiä.

Tässä on joitain kuvia, lisää löytyy flickristä.

Lisää musaa

Nyt kun kerran musiikkilinjalle lähdettiin, niin tsekatkaapa myös Lura, uusi tuttavuus Lissabonista.

Lissabonissa kasvanut, vanhemmat Cap Verdeltä. Sinne vois ehkä muuttaa...

Elämän musiikkia

Ostinpa pitkästä aikaa hienon levyn. En kauheasti ole välittänyt Angelique Kidjon parista viimeisestä, lattarimusiikki sointuu edelleen mielestäni paremmin lattareilla itsellään kuin Beninin kirkuvalla kuningattarella.

Mutta Djin Djin on hieno. Se on ihan uusi, erikoinen kokoelma musiikkia ympäri maailmaa. Paljon on Afrikkaa mukana, mutta myös muuta. Vierailijakaarti on myös mittava: Alicia Keys, Peter Gabriel, Santana, Amadou & Mariam, ...

Levyn päättää raita, joka saattaa jopa pestä Angeliquen Summertimen. Jollain kauniilla kielellä laulettu Ravelin Bolero kun kaikuu melkein tyhjän kämpän valkoisista seinistä, niin kylmempikin kehityskyynikko pysähtyy hetkeksi.

Calabashin pakattu näyte ei tee kauniille lauluille oikeutta, mutta voi niitä vähän maistella täällä:



Kannattaa kuitenkin ostaa levy itselle. Heti.

P.S. Hyvin täällä sujuu edelleen. Sain työluvan tänään, ja alustavasti olen sopinut rivitalonpätkän vuokraamisesta Pembassa. Sinne parin viikon päästä, vaikka kuvia sitten.

Passikuvassa, osa 2

Häiritsevän viehättävä nainen soittaa Pembasta ja passikuvasaaga saa jatkoa.

"Tarvitsevat passisi täällä maahanmuuttovirastossa."

"Jahas. Eivät sitten aiemmin sanoneet."

"Ja sitten nämä kuvat eivät kelpaa."

"Mitä?"

"Näissä näkyy kaksi korvaa. DIRE:ä varten pitää näkyä vain yksi." DIRE on oleskelulupa. Eri kuin työlupa, joka minulla (kai) jo on.

"Et voi olla tosissasi."

"Kyllä, kyllä", nainen sanoi nauraen. "Virallisessa kuvassa saa näkyä vain yksi korva."

Sitten mentiin taas. Tällä kertaa sain olla siinä paidassa, mikä oli päällä, valokuvaamo oli nähkääs toinen. Kuvaaja rämäytti 2000 wattia silmille, otsalle nousi välittömästi hiki. Pari kertaa käännyin tuolilla, että saatiin korva peittoon.

Polaroid raksahti, sitten sohvalle odottamaan kun setä kuivasi kuvaa hiustenkuivaajalla.

"Muito bonito, muito bonito mesmo", hän kehui itseään. Tai ehkä minua. Päättäkää itse. Itse päätin sittenkin mennä urheilemaan tänään.

Nyt passi ja kuvat lähtevät kuriirilla 2500 kilometrin päähän maan pohjoisosiin. Paremminkin voisi kehitysyhteisyörahoja käyttää.

Kalusta kesä!

Mahtavaa, sisko kävi nappaamassa kesän parhaan kuvan. Tämä ei voi olla vahinko, eihän?


(Kuvaaja: Lissu S)

Kuvia virkistyspäiviltä

Käytiin firman kanssa Ponta D'Ourossa, enkä vielä osannut uppia suoraan PSE:stä kuvia flickriin. Saa antaa vinkkejä. Nyt ne on tuolla Adoben omalla vastaavalla.

Kepa.fi: kauppasopimuksista

Tämä on jo aika säälittävää blogin päivitystä... kirjoitettiin Kipan kanssa melko näpsäkkä artikkeli vapaakaupasta. huoh.

Mutta huomenna saa passikuvakertomus jatkoa. Jos löydän sen kuvan töistä.

Kumppani: Sitä saa mitä tilaa

Kolumnin väsäsin. Kauan sitten, mutta paperimaailmassa toimitusprosessi on hidas. Lue Kumppanista.