Passikuvassa, osa 2

Häiritsevän viehättävä nainen soittaa Pembasta ja passikuvasaaga saa jatkoa.

"Tarvitsevat passisi täällä maahanmuuttovirastossa."

"Jahas. Eivät sitten aiemmin sanoneet."

"Ja sitten nämä kuvat eivät kelpaa."

"Mitä?"

"Näissä näkyy kaksi korvaa. DIRE:ä varten pitää näkyä vain yksi." DIRE on oleskelulupa. Eri kuin työlupa, joka minulla (kai) jo on.

"Et voi olla tosissasi."

"Kyllä, kyllä", nainen sanoi nauraen. "Virallisessa kuvassa saa näkyä vain yksi korva."

Sitten mentiin taas. Tällä kertaa sain olla siinä paidassa, mikä oli päällä, valokuvaamo oli nähkääs toinen. Kuvaaja rämäytti 2000 wattia silmille, otsalle nousi välittömästi hiki. Pari kertaa käännyin tuolilla, että saatiin korva peittoon.

Polaroid raksahti, sitten sohvalle odottamaan kun setä kuivasi kuvaa hiustenkuivaajalla.

"Muito bonito, muito bonito mesmo", hän kehui itseään. Tai ehkä minua. Päättäkää itse. Itse päätin sittenkin mennä urheilemaan tänään.

Nyt passi ja kuvat lähtevät kuriirilla 2500 kilometrin päähän maan pohjoisosiin. Paremminkin voisi kehitysyhteisyörahoja käyttää.