Kotiapulainen herää kuulemma aina ennen kuin aurinko puoli viideltä nousee, ja on töissä aina ennen kuin minä herään. Päätin niellä sen, että aamulla ei saa boksereissa tallustella keittiöön kahvia laittamaan. Olkoon.
Muuten olenkin tuskaillut kuinka hyvää palveluskuntaa on lähes mahdotonta löytää. Lusakassa minulla oli töissä Nancy, nuori yksinhuoltaja, joka oli hyvin oma-aloitteinen ja teki vieläpä kohtuullisen hyvin vaatteita. Mutta Pemba on maaseutua, ja täällä asuu siis maalaisia.
Ensimmäisen viikon aikana Maria Helena ei edes uskaltanut puhua minulle. Työpaikkahaastattelussa oli mukana kaupunkilaisserkku, joka hoiti puhumisen. Kolme ensimmäistä työpäivää joka aamu käytiin uudelleen läpi se, miten hyllyt pyyhitään. Joka päivä hän sanoi pyyhkineensä, mutta siltä ei näyttänyt. Koska hän ei uskaltanut nostaa tavaroita (kuten keittokirjaa), hän pyyhki niiden ympäriltä.
Myös nukahdan veden iltaisin, jos pidän makuuhuoneen ovea auki (mitä en viikolla tee, edellä mainitusta syystä). Aallot lyövät sadan metrin päässä rantaan aika kovaa.
Tässä muutamia kuvia viikonlopulta, joka oli juhlapainotteinen.
2 comments:
Hienoa kuulla sustakin. Eipä ole paljon ollut eloa sähköisissä viestimissä sen jälkeen kun Pembaan lähdit.
Afrikaltahan siellä yllätten maisemat näyttävät.
Timo
jees.
modeemin kanssa mennään, ja vielä jaan yhtä linjaa kahden kollegan kanssa. Eli vähän heikkoa on, eikä oo oikein jaksanut kirjoittakaan.
Ehkä nyt vähän aktiivisemmin.
Post a Comment