Olimme siis katsomassa lehmiä, kokoustamisen ohella.
Tämä herra oli palannut maalle pitkän työuran jälkeen. Se on sambialainen unelma: palata rauhalliselle maaseudulle eläkkeelle. Monet eivät luonnollisesti elä eläkeikään saakka, ja loppujen osaltakin tämä vähän ihmetyttää: miksi kukaan haluaisi ympäristöön, missä ei ole sähköä tai sisälle tulevaa juoksevaa vettä? En ole koskaan oikein kunnolla ymmrtänyt maaseudun viehätystä.
Amerikkalaiset nostavat häntäänsä... tämä oli tarra keinosiemennystynnyrissä. Hmm...
Vastaava kuva oli Jannellakin. Laitan tämän piruillakseni, sillä mielestäni tämä on parempi... :-)
Ylösnousemuksen ravintola ja sekatavarakauppa.
Hyvä ystäväni ja isäntäni Luc on lukevinaan Tinttiä.
Ja laitetaan tämä viimeisen aamun aurinko tännekin, kun valo tässä on niin pähee.
3 comments:
Höh. Tuo tärähtänyt, puhkipalanut vino näppäilykuvako muka parempi kuin ainutlaatuinen tutkielmani ryvetetyn lehmän syvimmistä tunnoista? Huomaa myös, miten takaatulevan lehmän vauhdikas hännänviuhahdus vihjaa pääosassa olevan lehmän sukelluksen rajuudesta ja syvyydestä.
Ei vaineskaan, hienot fotot ;)
Ai sä kehtaat väittää, että sun kuva kertoo enemmän sukelluksen rajuudesta kuin mun? Tässä lehmä sentään riuhtoo veden pauloissa, eikä masentuneen oloisesti läntystä kohti kameraa... :-)
Mä veikkaan, että ne sun kuvaamat maasait jää Suomeen.
enpä usko että maasait jäävät tänne. ovat sleyn tänne tuomia, ja niiden "perinteisten" maasailaulujen sanat menee tyyliin hallelujah, yesu rulettaa jne.
terv. nimim. "sä et vaan ymmärrä mun lehmien sieulukkuutta"
Post a Comment